TERVEISIÄ METSÄN REUNASTA
Mikä sen ihanampaa kuin metsä ja lenkkeilyyn metsän polut, marjastus ja sienestys syksyllä tuovat vaihtelua ruokavalioon kun ne voi itse poimia jokaisenoikeuksiin nojaten. Myös alueella vieraileva turisti mielellään ajelee metsäpoluilla fatbikellaan ja koirraihmiset ulkoiluttavat koiriaan. Nyt metsä itkee. Metsäalueet on täällä meidän kotialueella vähentyneet koko ajan. Kun muutimme tälle kohdalle omakotitaloomme oli vastapäätä vanha syvänvihreä ikimetsä, jossa oli rauhallinen tunnelma, jonka poluilla huolet ja murheet unohtuivat, jossa sai kuunnella iloista linnunlaulukonserttia alkukesällä ja hankkia lisäruokaa marjoista ja sienistä. Muutama vuosi sitten tuli metsänhoitokone joka keräsi isoimmet puut pinoiksi tien viereen ja ne vietiin jonnekin, tiedä minne. Vanhan Veckjäventien vierelle oli kasattu ohutta runkoa ja isojen puitten kaarnaa vissiin energiapuuta, Meidän lähimetsän lenkkipolku vielä oli käytössä, mutta koetin keväällä löytää pitempää polkua ja päädyin paljaaksi nyhdet