TERVEISIÄ METSÄN REUNASTA

 Mikä sen ihanampaa kuin metsä ja lenkkeilyyn metsän polut, marjastus ja sienestys syksyllä tuovat vaihtelua ruokavalioon kun ne voi itse poimia jokaisenoikeuksiin nojaten. Myös alueella vieraileva turisti mielellään ajelee metsäpoluilla fatbikellaan ja koirraihmiset ulkoiluttavat koiriaan. Nyt metsä itkee.

 Metsäalueet on täällä meidän kotialueella vähentyneet koko ajan. Kun muutimme tälle kohdalle omakotitaloomme oli vastapäätä vanha syvänvihreä ikimetsä, jossa oli rauhallinen tunnelma, jonka poluilla huolet ja murheet unohtuivat, jossa sai kuunnella iloista linnunlaulukonserttia alkukesällä ja hankkia lisäruokaa marjoista ja sienistä. Muutama vuosi sitten tuli metsänhoitokone joka keräsi isoimmet puut pinoiksi tien viereen ja ne vietiin jonnekin, tiedä minne. Vanhan Veckjäventien vierelle oli kasattu ohutta runkoa ja isojen puitten kaarnaa vissiin energiapuuta,

Meidän lähimetsän lenkkipolku vielä oli käytössä, mutta koetin keväällä löytää pitempää polkua ja päädyin paljaaksi nyhdetylle ojitetulle alueelle ja mustat mietteet valtasivat mieleni. ja poistuin sieltä kotiini ja murehdin ja surin pitkän aikaa virkistysalueen tuhoa. Ja nyt sitten, outo meteli valtasi tienoon ja valoja välkkyy ja vastapäisessä metsässä tapahtuu kummia. Viime viikolla kävin sienessä, nyt se on mennyttä elämää vaikka luulin että vihdoin kun sienisatoakin on niin nautimme luonnon antimista, niin että kattia kanssa. Voi ja lämmin leipä, aterialla kuin aterialla kuuluu syödä voileipä. Eilen illalla puitten runkoja oli kasattu isoiksi pinoiksi tien varteen ja koko alueen valaisi metsänhoitajien teholamput. Ja koko yön puita vartioitiin, pelkäsivät sabotaasia, metsäalue on vuosia ollut alueella suosittuna virkistyskäytössä.

Niin se maailma muuttuu. Ei meille tienvarren asukkaille ja ja metsän virkistyskäyttäjille ole asiasta tiedotettu millään tavalla eikä ole meidän mielipidettä kyselty puitten hakkuusta. Ikävä on sitä vanhaa rauhan tyyssijaa.