Välimeri, aurinko ja lämpö houkuttelivat taas pakenemaan kevätväsymystä etelään Espanjaan. Muutama päivä Fuengirolassa ja pari viikkoa Benalmadena Torrequebradassa toivat valoa talven synkkyyden jälkeen. Olin reissussa mieheni A:nkanssa.
Matkalle lähtö sujui ongelmitta. Auto jäi Avioparkkiin matkan ajaksi ja sieltä sen sai hakea kotiin palatessa. Lento meni ajallaan ja oli helppoa siirtyä junalla Fuengirolan Boliches-asemalle josta kävelimme suunnistaen puhelimen kartan avulla ensimmäiseen majapaikkaan Hotelli Jagebaan. Saimme tilaamani asunnon, se oli studio näköalalla, ja mikä näköala?
 |
| Ensimmäinen lounas, tuoreita mansikoita ja punaviiniä. |
Jageba sijaitsee aivan rannalla joten hiekkaranta ja Välimeri suoraan parvekkeelta oli mahtavaa.
Ensimmäisenä aamuna kävimme pienellä kävelyllä ja poikkesimme aamukahville lähellä olevaan kahvioon. Söimme voileivän puoliksi, kahvi oli hyvää ja vastapuristettu appelsiinimehu maistui paratiisilta. Niin pian kuin kerkisimme etsimme ruokamarketin, josta ostimme aamiaistarvikkeita ja välipalaa sekä juotavaa huoneeseemme, jossa oli minikeittiö. Ensimmäinen lounaamme oli tuoreita mansikoita ja punaviiniä.
Hotellin alakerrassa on ravintola, jossa on iltaisin elävää musiikkia, ja siellä tarjotaan pikkupurtavaa, salaatteja ja aterioitakin puolen päivän jälkeen. Kerran jäimme illaksi ravintolaan, jossa esiintyvä kaunisääninen laulaja esitti musiikkia meidän nuoruudesta, niitä kun sai kuulla Linnasalilla Tampereella kun siellä soitteli levyjä tiskijukat Sepi ja Topi.
Joka aamu kävin paseolla rantatiellä, sitten vasta oli muun päivän ohjelman vuoro. Teimme retken Mihas Puebloon, jonne pääsee linja-autolla Fuengirolan keskustasta. Linja-autolla kulkeminen on aika edullista. Vietimme kivan päivän, vaeltelimme kaduilla ja puistossa sekä kävimme syömässä kivassa terassiravintolassa.
 |
| Sain puhelun lääkäriltä... |
Muistelin edlliseltä käynnilta 10 vuotta sitten että aaseja sekä hevosia oli paljon vetämässä turisteja pienissä kieseissä, mutta nyt näin yhden hevosen. Tunnelmallinen jalokivipuoti terapioineen oli tunnelmallinen, ostimme sieltä pienen kauniin vismuttik-kiteen muistoksi. Vuoren rinteellä sijaitseva Mijas Pueblo oli aurinkoinen lämmin kokemus.
 |
| Mihas Pueblos, ihmeellinen muotopuu. |
Viime vuoden ssyyskuussa katkenneen nilkkani vuosi olen käynyt lääkärillä terveyskeskuksessa ja minulle määrättiin nilkkamurtuman ja koholla olevan verenpaineen lääkityksen vuoksi verikokeita ja minulle tuli puhelu kun olimme juuri laskeutumassa rappusia alas ylempänä sijaitsevalta näköalapaikalta. Aurinko porotti niin kuumilla säteillä että puhelimeni näyttö meni mustaksi ja hankalaa vastapa puhelimeen kun oli meluisaa. Kuitenkin onnistuin vastaamaan ja sain kuulla että veriarvoni on ihan hyvät. Veren rauta_arvot oli alkuvuodesta matalat kahden leikkauksen jälkeen. Söin siihen vaivaan apteekista ostetut rautatablettit ja HB sekä veren rauta oli hyvällä mallilla. Ainoa huomiota herättävä veriarvo oli matalankolesteian arvo joka oli sillä korkean arvon rajalla, ei vielä korkea joten en saa siihen lääkettä vaan kiinnitän huomiota ruokarasvojen laatuun. Lupasin koettaa. Lääkärini oli ihmeissään että vastasin Espanjassa enkä odottanutkaan pääsyä vastaanotolle Porvoon terveyskeskuksen odotusaulassa.
Pitkään ole toivonut että tapaisin Fuengirolassa nuoruudentuttuni Impun. Tutustuin Imppuun Tampereella, hän oli silloisen poikakaverini sisko, merkonomi, joka kävi töissa työsuojeluhallituksessa ja sittemmin Syp/Merita-pankissa. Hän asuikin meillä jonkin aikaa, ja muodostimme jengin kun meitä sitten oli kaksi paria. I.muutti jossain vaiheessa miehensä kanssa Viialaan ja sai lapsia. Sitten ei tavattu enää niin usein. Haaveilimme ja suunnittelimme oman rivitalon rakentamisesta. Siihen olisi tullut neljä asuntoa, meille, I.ja P.S:lle, P.S:n parhaalle kaverille perheineen ja yksi asunto myytäisiin jollekin sopivalle asunnon tarvitsijalle. edullinen sopiva tontti järven rannalta löytyi, mutta se oli aika kaukana ja metsässä keskellä "ei mitään" muistaakseni Hämeenkyrössä tai jossain. Ei siitä mitään tullut, liian kallista ja liian kaukana, ja porukka hajosi omille teilleen kun haaveet haihtuivat. Sitten oli seuraavan elänvaiheen aika.
Tavoitin Impun tekstiviestillä ja hän lupasi arkaillen tulla tapaamiseen yhtenä iltana. Löysin hänet Metasta. Hän on pitänyt Fuengirolassa mediatoimistoa mutta on nyt jäänyt eläkkeelle. Hänellä vain oli paljon omia menoja. Odotinmme vierastamme baarissa, A: ei uskonut ollenkaan että mminulla voisi olla tuttava Fuengirolassa, ennen kuin hän omin silmin näki kuinka tukeva pystytukkainen rouvan pörhälsi vespalla ravintolan lasiseinän läheiselle parkkipaikalle ja uskaltautui uteliaana sisälle. Kuka tahansa muuttuu iän mukana, kiloja on kertynyt ja rinnat roikkuivat isoina ja tukka vaalentunut, mutta siellä sisällä asui sama positiivisella elämänasenteella varustettu tehopakkaus.
Meillä oli antoisa parituntinen, syötiin salaattia ja juotiin vähän viiniä tai vettä muistellen vanhoja aikoja. Olipas tosiaan ihanaa että tapasimme hänet, kavereita aina tarvitaan. Aika kului niin nopeasti että en muistanut ottaa valokuvaa.
 |
| Grillattua härkää Espanjalaisessa ravintolassa. Loput sai mukaan mitä ei syönyt. |
Jagebasta siirryimme suunnitellusti kohti Benalmadenaa ja Torrequebradaa jossa meitä oditti Vela del Mar-koti. Matkasimme junalla Benalmadenin asemalla, söimme aamupalan pienessä kavilassa jossa meille tarjottiin ihanaa sämpylävoileipää ja kahvia. Otimme taksin että pääsemme varmasti perille. Taksin hinta on Espanjassa edullisempi kuin Suomessa.
Studio Vela del Mar oli vastaavankokoinen kuin Jagebassakin, paitsi parveketta ei ollut mutta sen sijaan maisemaikkuna. Asuntomme sijaitsi kukkulan päällä ja rappusia oli runsaasti kiivettävänä. Asunnon pihalla oli uima-allas, mutta sei ei ollut käytössä. Merenrannalle oli matkaa kivometrin verran, lähistöllä oli kahvila, ruokamarket ja rannan tuntumassa oli useampi ruokaravintola, italialainen, japanilainen ja nepalilainen.
Teimme kävelyretken Espanjalaisen kulttuurin museoon
 |
| Lomilla-kadulla. |
 |
| Amfora Benalmadenan museossa. |
"Benalmadena Museum", perhospuistoon ja kävimme myös budhalaisessa temppelissä "Stupa Enlightenment" joka hohtaa valkoisena rannalle asti. Museossa oli vahnhoja esineitä etelä-Amerikasta sekä Espanjasta. Museo oli jotenkin tunkkainen, siisti kylläkin mutta oli pakko lähteä aika pian sieltä. Odottelin miestäni ulkona pennillä ja hän oli oudon rauhallinen tavoittaessani hänet. Jatkoimme matkaa kohti Perhospuistpa, Mariposario de Benalmadena. Perhostalon edustalla on kahvila jonne pysähdyimme ennen kuin menimme sisälle.
 |
| Budhalainen Stupa. |
 |
| Perhostalossa asustelee kaikenlaisia perhosia. |
Perhoset asuvat kasvihuonemaisessa ansarissa koko elämänsä. Näimme kaikenlaisien isojen perhosien lentelevän sinne tänne. Ja yhtäkkiä perhoset huomesivat minut ja säntäsivät kuin lentokonearmada kimppuuni ja olin isojen sinisiipisten perhosten peittämä. Niiten pikkuiset jalat tuntuivat hassuilta kun ne kävelivät kasvoilleni ja hiuksiini ja kävivarsille. Muut ihmiset vähän kattoi, ja lapset kirkuivat. Sitten kohta perhoset irroittivat otteensa ja pyrähtivät omiin perhostekemisiinsä.
Perhostalolat kävelytie vei Stupaan, Budhalaiseen temppeliin jonka kiersimme ympäri että saisimme onnea ja kävimme sisällä temppelissä. Hetken mietiskeltyämme temppelin rauhassa poistuimme valaistuneina ja vähän jo väsytti ja näimme pienen kahvilan kävelyreitin varrella ja poikkesimme sinne syömään ja juomaan, se olikin hauska paikka nimeltää Perro Verde elo Vihreä Koira, oli aika hintava paikka
 |
| Perro Verde-kahvilan valkoinen pihakoirapatsas. |
.
Muun ajan vietimme asunnolla ja kävimme merenrannalla ja kävelyllä rantatiellä. Kävelimme Torremolinosiin, jossa meille kerrottiin että on sähköt poikki koko Espanjassa, ja nnäin emme saaneet ruokaa tai edes juomaa. Kun käveltiin takaisin päin sähköt vähitellen alkoivat palata, joillakin oli varavirtalähteitä ottaa käyttöön. Kaikki ihmiset olivat peloissaan sähkökatkoksen vuoksi. Pelättiin sabotaasia, tai tuleeko maailmanloppu. Mutta sähkät palautuivat, samoin palautui puhelimien toiminta.
ja toisena päivänä Benalmadenan rannalle, josa on hyviä kalaravintoloita sataman tuntumassa sekä paljon ostosputiikkeja ja kauppiaita, sitten A:n piti lähteä kotiin.
 |
| A. Rantakahvilassa- |
 |
| Porvoolaiset reissussa. |
 |
| Espanjalainen valtion kissatalo. |
Hän oli varannut 10 päivää reissuun, minä jäin vielä viikoksi suunnitelman mukaan. Kävin joka päivä kävelyllä ja loikoilin merenrannalla. Näin hiekassa lojuvan seepian. Tutustuin Suomesta kotoisin olevaan pariskuntaan, jotka huolehtivat alueen kissoista, veivät ruokaa ja pesivät niitten ruokakuppeja, He kertoivat myös että olivat käyttäneet kissoja eläinlääkärillä. Kissoja oli aleen pikku puistossa asunnon lähettyvillä pieni lauma,
 |
| Seepia |
Reissu oli aika edullinen, A:n 10 päivää maksoi 500€ ja minun viikkoa pitempi aika 800E, tietenkin siihen päälle tuli matkakuluja ja syömiset ja juomiset sun muut käymiset ja tuliaiset.
Torrequebradasta pääsee lentokentälle kuten A. taksilla ja junalla (13€), minä menin taksilla jonka tilattiin kahvilasta, se maksoi 30€. Kotimatkalla lentokone lähti ajallaan aikataulun mukaisesti ja A: oli vastassa lentokentällä kun menin ja niin pääsin hyvin kotiin.
Kommentit
Lähetä kommentti