Kevätmyräkkä vei harakanpojat, kaatoi kasvihuoneen ja sitten reissu Torremolinosiin

 Kevätaamuna oli hiljaista kotipohassa myrskyn jälkeen. Kaipasin pihassa leikkineitä harakanpoikia, niitä oli kaksi ja ne asuivat vanhassa pesässä pihakuusen yläoksilla. Harakanpojat oli myräkkä vienyt. Kasvihuone oli ihan eri paikassa kuin yleensä ja siitä oli melkein kaikki kennolevyt irronneet seinämistä. Kevät, no mitä on kevät ilman kevätreissua? Varasin jo vuosi sitten matkan Espanjaan Torremolinosiin, kauniiseen pieneen rannikkokaupunkiin jossa olen jo kolmesti viihtynyt ennenkin. Costa del Solilla olen käynyt parikymmentä kertaa. 

Olin varannut pienen apartomentosin, Casa Giuliana(linkki), perfect place to stay by the beach, olisin viikon. Mieheni A: ei jaksanut lähteä mukaan, mutta oli antoi luvan matkaan ja mielellään jäi kissamme Mustin kanssa viikoksi kotiin, ja lupasi poissa ollessani korjata poikansa S:n kanssa myrskyn siirtämän kasvihuoneen omalle paikalleen.

Kukkia apartomenosini piha-aukiolla.

Matkustin yölennolla ja olin aamulla perillä Malagassa josta jatkoin matkaa Renfellä (linkki) Torremolinosin keskustaan. Raahasin juna-asemalta matkalaukun Bajondillos-rannan rantakadulle ja söin kevyen aamiaisen baarissa ja etukäteen sovittuna aikana etsin asuntoni osoitteen puhelimen reittipalvelulla ja sain avaimen taloisännältä. 

Casa Giuliani sijaitsee vuoren reunan alla, rantahissin vieressä.

Salainen pieni oma puutarha asunnon takapihalla.

Casa Giuliani.

Asunto oli juuri niin viehättävä ja mukava kuin ilmoituksessa oli, kaksi huonetta minikeittiöllä, kylpyhuoneella ja patiopuutarhalla. Rantaan oli 200m ja lähistöllä oli kaikki palvelut mitä vain voi toivoa sekä espanjalaisia portaita kiivettäväksi ja rantakatu jolla lenkkeillä. Matkan aikana huolta herätti Andes-virus(linkki), sekä tavalliset inluenssa- ja covid-virus taudit, sekä Ebola-virus, verenvuotokuume.Ulkoministeriön matkustustiedote (linkki) Mukanani oli tietenkin Eurooppalainen sairaanhoitokortti(linkki) ja matkavakuutus. Tärkeä asia on myös suojautua ulkona auringon kuumilta säteiltä, jotka ovat polttavia koleasta säästä huolimatta.

Bojondillo-rannalla, kävin kerran palelemassa tuulisella kolealla rannalla.

Odotin paljon rantalomalta. Kuitenkin, sää oli viileää ja tuulista, auringonotteminen jäi sikseen, merenranta oli kaunis mutta aurinkotuoleilla ei lojunut ketään. Lisäksi sain ihmeellistä  henkilökohtaista häirintää ja paikallinen turistien poliisi suositteli välttämään retkiä ja iltamenot oli poissa ohjelmasta, huumeongelma ja pakolaisten meuhka ja riekkuminen, se ei ollut kivaa.  Lähistöllä oli rakennustyömaa josta aiheutui meteliä, siellä oli myös suomalaisia työssä.

Aamukävelyllä löysin Golf-klubin puistoon.

Tiesin miten pitää olla Espanjassa. Kävin pari kertaa syömässä samassa ravintolassa kuin tulomatkalla, löysin kivan pubin joka oli 15 ihan kulman takana ja tein isommat ruokaostokset  edullisessa Mercadona-marketissa yläkaupungilla, pienempiä ostoksia tein lähikaupassa. Ihaninta olivat tuoreet mansikat, ja rasiallinen espanjalaisia  Palmeras-pikkuleipiä jotka sulavat suussa. Aamulla kävin kävelyllä merenrannalla, rantakatua on kymmeniä kilometrejä ja keskimäärin keräsin askelia 16 000 päivässä. Varasin mukaan kivaa luettavaa, piirustusvälineet ja asunnossa oli toimiva nettitelevisio. Asuntoon kuului pieni yksityinen puutarha, joka rajoittui vuoren rinteeseen jolla pesi paikallisia lintuja joita oli hauska seurata ja kuunnella. Lintuja oli myös rannalla, vihreitä papukaijoja ja kyyhkysiä sekä lokkeja ja pieni määrä varpusia ja joitain peippoja. Vihreät papukaijat katosivat jonnekin, ihmettelin sitä.

Löysin puutarhan pöydältä pienen suppilomaisen kukkasen, sen oli joku lintu pudottanut siihen. Lähdin kävelylle Fuengirolan suuntaan vasemmalle päin asunnolta ja otin valokuvia kukkasista ja maisemasta. Eksyin Golfklubin puistoon ja kiertelin siellä kauniin luonnon keskellä. Kadonneet vihreät papukaijat löytyivät puistosta, niillä oli menossa pesänrakennus. Aidattu puisto rajoittui merenrantaan, sieltä oli vaikea löytää pois. Ainoa konsti oli palata omia askelia pitkin ja näin kauniin pensaan jossa oli samoja kukkasia jonka löysin aamulla pöydältä ja näin pääsin oikealle tielle ja takaisin rantakadulle josta oli helppo suunnistaa asunnolle.

Kukkapensas Golf-puiston reunamalla, samanlainen kukka jonka lintu oli tuonut.

Kukka jonka lintu oli tuonut puutarhan pöydälle.

Viikko kului nopeasti, muuten olisin mielelläni ollut toisenkin viikon, mutta oli niin kolea sää ja levotonta. Yleensä kun on pari viikkoa niin eka viikko menee tutustuessa ympäristöön ja toisella viikolla voi rauhassa lomailla. Minulle oli joku tnimeltätuntemton tuttava järjestänyt selvilleottajineen, (lie jostain yhdistyksestä johon kuulun tai olen kuulunut) huudetun ikvisition, ja sitten totesivat että en ikinä ole tehnyt mitään laitonta tai muutakaan merkittävää. Sitten ne huutelijat ihmettelivät jotain mistä en saanut selville että mitä se oli. Jotain sinkkuneitiä oli luultu minuksi, hän oli vähän samannäköinen mutta nuori ja asui jossain öhkykalliissa resortissa ja hän oli ihan tuohtunut kun kertoi siitä häirinnästä ja nimittelystä minulle palattuamme Vantaan lentokentälle. 

Rannalle on rakennettu isoja hiekkalinnoja. 

Minkäs teet, on taiteilijan osa olla mielenkiinnon kohteena, mutta olisin halunnut olla itse se enkä joku jota luultiin minuksi. Ei kivaa.

Patsas ja pulu Benalmadenan rannan puistossa.

Tuliaisiksi kotiin hommasin pari pulloa Cavaa ja pikkuasioita matkamuistomyymälästä. Palasin kotiin Norwegianin yölennolla, A. tuli vastaan autolla lentokentälle joten pääsin hyvin kotiin. Kasvihuone oli nostettu omalle paikalleen, nyt ollaan A:n kanssa kunnostettu sitä. Taimia on kasvamassa kesäsalaatteja ajatellen, istutan ne kasvihuoneeseen kunhan se on katettu ja yöt lämpimiä. Laitamme kasvihuoneen katteeksi muovia, kun siitä on seinämien kennolevyt hajonneet. Koivuissa on jo lehdet ja hedelmäpuut kukkivat. On ihanaa olla kotona. Sitten vielä, sain postissa matkaa varten tilaamani vaatteet seuraavana päivänä kun palasin kotiin. Mutta loppujen lopuksi, en niitä matkalla tarvinnut.