Täysikuu ennen joulua hohtaa taivaallista valoa meille maan päälle

Ennen täysikuuta, kävimme mieheni kanssa joulubuffet-risteilyllä Tallinnassa. 

Tiistaina kävin Helsingissä "Ihmeitten Oppikirjan lukupiiri"ssä. 

Sain uuden pyykinpesukoneen ja pyykkivuoristo keittiössä alkaa huveta.

Sota Euroopassa, voi kunpa saisimme rauhan.

"Ja minne minut toivotetaan tervetulleeksi, siellä minä olen." Ihmeitten Oppikirja jae 19,16,5. 

Helena Kyrölä: Ystäväni Täysikuu.

Viime perjantaille olin varannut Antsulle ja minulle  omakustanteisen Viking Club- Tallinnan risteilyn. Ajelimme autollla Katajanokale VikingXPRS -laivaan. Auto otettiin laivaparkkiin. Käytössämme oli hieno hytti, ikkunallinen kahden hengen hytti mennen tullen. Siitä on toista vuotta kun viimeksi kävimme risteilyllä ja Tallinnan puolella. Laiva oli täynnä, väkeä istuskeli porrastasanteiden lattioillakin, joten hytti oli tarpeellinen. Laivaan päästyämme kävimme aamukahvilla laivan baarissa. 

Tallinnaan tullessa auto täytyi ajaa laivasta. Yleensä auto on saanut olla laivassa Tallinnassa olon ajan mutta se on muuttunut. Autolle löytyi ilmainen parkkipaikka lähellä satamaa. Keli oli kolean kylmää ja jäätävä tihkusade pisteli kasvoilla. 

Tallinnan joulutori oli upea niin kuin se on aina ollut, karuselli viihdytti lapsiperheitä ja kojuissa markkinoitiin glögiä, katuruokaa ja joululahjoja.

Tallinna "Art of the Brick"

Kirjoittaja Tähtisadetta Helena Kyrölä ja Lego-siivet.

Telliskiven alueella sijaitsee museo jossa on näyttely: "Art of the Brick", samassa paikassa jossa viime vuonna oli Banksy-näyttely. Näyttelyn aiheena on lego-palikoista koottut patsaat, kuuluisia teoksia ja eläinhahmoja jotka on koottuna leegoista, 70 teosta on katseltavana. On myös leikkitila jossa on valtava määrä legoja joilla voi leikkiä. Museokaupassa voi ostaa lego-pakkauksia. Ei hassumpaa, kaikkea sitä voi legoista rakentaa, näyttelyssä viihtyvät kaiken ikäiset. 

Tallinnan Art of the Brick.

Art of the brick näyttelyrakennuksen takaa voi löytää Tallinnan Fotografiskan, Museum of Contemporary art and Culture, jossa on tänä vuonna valokuvanäyttely Emilia Bergmark Jimenez in synnytyskuvia ja ihmiskunnan avaruushistoriaa kuvaava 14 taiteilijan kuvia avaruusmatkailusta ja Josefa Ntjamin futuristisia kuvia, ihan kiva kokonaisuus mutta aika äkkiä läpikatsottu.

Museoalueelta riensimme takaisin satama-alueelle ja löysimme kahvilan jossa oli tilaa. Glögiä emme uskaltaneet ottaa, Virossa on autoilijoille 0 % käytäntö. Tavoittelin paikkaa leipomonkahvilassa jossa oli ihana tuoreen kanelipullan tuoksu, mutta se oli tupaten täynnä joten asetuimme lämmittelemään vastapäiseen baariin. Joku mölyäjä huomasi minut ja tunnisti ja aiheutti hauskan nimenhokemisen Tallinnassa. Onneksi ei sen pahempaa tapahtunut ja vältyttiin attentaateilta.

Laiva oli huonon merisään takia vähän myöhässä ja palelimme satamassa kun odottelimme laivaan pääsyä. Kaikki sujui kuitenkin hyvin, hytissä lämmittelin hetken lämpimän peiton alla ennen kuin siirryimme laivan buffettiin, jossa tarjoiltiin Viking Linen ruotsalainen joulubuffet. Vaihdoimme siistit vaatteet päälle ja kun puin sukkahousuja niin ne havosivat pohkeen kohdalta, kämmenen levyinen silmäpakoalua aiheutti että sain lähteä ravintolaan paljain säärin. Jätin mekon alle t-paidan ja sitten vanha koirankarvabolero että tarkenin siellä. Saimme pöydän juomapisteen läheltä, siihen oli myös katettu alkupalabuffet, josta kävin keräämässä lautasellisen kalaa ja salaattia. Antsu söi sekä alkulautasen että lämminruokalautasen ja jälkiruokaa, minulle riitti yksi lautasellinen merellisestä buffasta ja vähän jälkiruokaa. Ravintolasalissa oli joitain tuttuja, niitä kun aina jostain syystä osuvat samaan paikkaan matkoilla. Olimme kuitenkin omalla reissulla, läppä kuitemkin lensi pöydästä toiseen ihmisten päitten yli.

Ruuan jälkeen tein pienet ostokset laivan kaupassa, se oli hauskaa kun siellä oli ruuhkaa ja ihmiset hyvällä tuulella. Aika kylmä laivalla oli ja ihanaa olikin palata kotiin, jossa Tallinnasta ja laivalta ostetut juomat laitettiin talteen saunailtoja ja omia pikkujuhlia varten.

Viime tiistaina osallistuin taas "Ihmeitten Oppikirja" -lukupiiriin Helsingissä. Paikalle tuli enemmän väkeä kuin pitkään aikaan, jokainen istuin oli varattuna. Myöhästyin vähän kun Kampissa minut pysäytti tummapintainen nuorimies joka halusi kertoa "Lääkärit ilman Rajoja" -järjestöstä ja kyseli jos haluaisin mahdollisesti ryhtyä kuukausilahjoittajaksi. Minulla arveltiin olevan ylimääräistä rahaa lapsettomuuttani. En ryhtynyt kuukausilahjoittajaksi. Olen laittanut rahaa silloin tällöin kun on kerätty katastrofialueille tai Diakonian keräykseen, olen kuitenkin eläkkeellä, ne eläkkeet on aika vaatimattomia Suomessa. Ei se aiheuta rikkautta vaikka ei olekaan omia lapsia. Lapsiperheille on lapsilisät ja verohelpotukset, niin.

Lukupiiri, väkeä oli kerrankin, mutta rauhallinen tapahtuma muuttui ihmeellisesti retriittityyppiseksi eräitten osallistujien surkeitten kokemusten näyttämöksi, kuultiin elämäntarinoita kuinka lapsuus oli ollut niin pelkkää kaltoinkohtelua, oli raiskauksia ja perheväkivaltaa ja seksittömyyttä parisuhteessa, alkoholismia ym. ja suurin osa porukkaa torkkui hiljaisena odottaen että retriittiröyhtäys menee ohi. Kyllä sitten luettiinkin pari sivua aiheena olevaa teosta. Sitten hyvän hengen tilalle ilmaantui jonkinlainen sakinhivutus, jossa ensin varmistuttiin kyselemällä että olen itse henkilökohtaisesti paikalla, ja sitten kysyttiin että miksen hakisi töitä Diakonialaitokselta. Sitten oli suunniteltu ryhmälle pikkujoutapahtumaa erään ryhmäläisen J.L.:n kotona ja hän ehdotti että sitten hokevat sukunimeäni siellä kun näin  sitten ovat minuna kun olisin "ohjailija". Voi ei, akjattelin, taas on väärin kuultu sana "OHJAAJA" joka on ollut yksi työtehtäväväni "hoiva ja huolenpitotehtävissä joita tein aikaisemmin kun vielä olin työelämässä mukana palkattuna. Ilmoitin että missään tapauksessa en tule tieten tahtoen minnekään missä sukunieäni hoetaan, se ei ole sopivaa, minulle ei sellaista psyyke enempää kuin mielikään jaksa ei kestä, että se oli siinä. Yksi ryhmäläinen sai ennen lähtöä "itkupotkuraivarin" alun ja ilmoitti INHONSA maailmalle. Ekan kerran näissä tapaamisissa minun aikana tapahtui moinen ohajusrelapsi. Siinä eräs tyhmäläinen mainitsi että "pitäis olla alkoholisti ymmärtääkseen mistä on kyse". Siittä kävelin linja-autolle, en kerinyt ostaa lippua netistä ja jouduin maksamaa isomman lipunhinnan. Kotiin kuitenkin pääsin ongelmitta.

Toivon kovasti että moiset nimenhokemiset ja tarpeettomat turhat etsintäkuulutukset loppuvat! 

Joulukalenteri muka. Tilasin itselleni kehutun Lyko-kosmetiikka joulukalenterin. Ekana joulukuuta avasin kullanvärisen laatikon jota koristi rusetti kultaisesta silkkinauhasta. Odotin että laatikko olisi täyteen hadettuna pieniä mumeroituja paketteja tai pussukoita. Mutta se olikin tavallinen kosmetiikkaboksi, jossa on kaikenlaisia hyödyllisiä tarpeellisuuksia. Useampia ihoseerumeita ja pari pientä tuoksupullloakin. mutta kaikki käyttökelpoisen sopivia, rahalle on vastetta. Tuotteita on 14 kappaletta. 

Joulun meikkiboksi Lykolta.

Ukrainassa soditaan yhä. Euroopassa on käyty korkeamman tason rauhanneuvotteluja pitkän aikaa melkein täysin tuloksetta koska itäinen naapurimaamme ei halua lopettaa sotaa ja on vielä ilmoittanut että jos euroopassa halutaan niin he voisivat sotia vaikkapa koko Eurooppaakin vastaan. Kylmä sota hankaloittaa meidän kaikkien elämää täällä Suomessakin. Välillä työnnän ajtukset sodan melskeistä ihan muihinb asioihin ja koetan unohtaa ne kun se sota sillä loppuisi. 

Toivon että sota loppuu ja rauha palaa yhteiseen maailmaamme.

Talven kuurakuvioita ja naavaa.