"Kesä meni, läheni jo synkin syys" marraskuu...

Tällä viikolla 45 kävin Sulasolin lauluillassa Helsingin konserttitalossa, Eckhard Tolle ilta Kaisassa ja vietin viikonlopun mökillä Savossa.

Välillä ikävöin laulamista. Koulussa jo huomattiin laulunlahjani. Pyhäkoulun kesäjuhlilla sain esittää yksinlaulua ja tyttökerhon joulujuhlissa. Kanskoulussa oli hyville laulajille laulukilpailu, mutta en päässyt jatkoon kun arastelin esiintymistä ja en osannut käyttää mikrofonia. Ollessani jo työelämässä törmäsin sattumalta entiseen kesätyökaveriin joka hehkutti olevansa menossa laulukuoroharjoituksiin ja innostuin kovasti kun minulla oli aikaa ja pyrin myös kamarikuoro Solenneen Tampereella, kuoro harjoitteli Hervannan kirkolla. Otin laulutunteja ja olin tunnollinen laulaja, laulamisesta tuli silloin minulle toinen työ  silloisen sairaalalabbatyön lisäksi. Sen jälkeen laulaminen täytti kaikki vapaa-aikani, kourostemmaharjoitukset, laulutunnit ja konsertit sekä esiintymismatkat toivat sisältöä elämääni muutaman vuoden ajan, sitten se jäi, monesta syystä. Asioita aina tapahtuu.

Huomasin kun selasin Helsingin musiikki ja taidetarjontaa ilmoituksen Sulasolin yhteislauluillasta maanantaina Musiikkitalolla. Olen joskus aikaisemmin ollut mukana yhteislauluissa ja minulla on Sulasolin laulukirjakin tallella. 

Satoi vettä, ilma oli kolea kun lähdin Helsinkiin bussilla jolla ehtisin varmasti ajoissa lauluiltaan. Bussissa huomasin että toinen jalka alkoi tuntua kostealta, kenkä oli alkanut hajota kantapään kohdalta ja oli vaarana että kengästä putoaa pohja poies. No, päätin käydä ensin Sokoksella kenkäostoksilla. Valitsin kolme erilaista kenkää samaa tyyliä, samankaltaiset kun Sanna Marinilla on, nilkkakenkiä ja sovitin niitä ja valitsin mieleiseni ja maksoin ne kassalla. Jätin vanhat risat nilkkakengät hävitykseen ja jatkoin uusilla kengillä. Askeleeni oli kevyt ja menin hyvillä mielin lauluiltaan. 

Musiikkitaloon valui jatkuva virta ihmisiä, Sulasolin laulutapahtuma pidettiin Paavo-salissa. Jätin takkini narikkaan ja otin esiin laulukirjani joka toimi sisäänpääsylippuna. Sain hyvän paikan jo hyvin täydestä salista. Lauluillan säestäjänä ja laulattajana  Susanna Lukkarinen.

Ensin huomattiin että minulla olisi siivet... valitsin päälleni tummansinisen hameen ja tummansinisen Italiasta ostamani neuleen jonka hartioissa on siivenmallinen pitsikuvio. Siivet aiheuttivat tovin mielenkiintoa kunnes flyygelin soitto kutsui paikalle kokoontuneita laulajia aloittamaan yhteiset sävelet. Sulasolilla on ilmestynyt tänä vuonna uusi laulukirja johon on lauluja täydennetty uusilla ja vanhoja vähemmän suosittuja on karsittu. Lauloimme yhdessä riemurinnoin. Viimeisenä kajautettiin laulu "Arvon mekin ansaitsemme" ja sitä oli hienoa laulaa, jo lapsen opittua laulua. Yhteislauluilloista ilmoitetaan Sulasolin nettisivulla.

Tiistaina kävin Ihmeitten oppikirjan lukupiirissä. Jotenkin olin aika väsynyt ja tulin laittaneeksi jalkaan ihan väärän kengät. Kengät oli samaa numeroa ja saman merkkiset kuin edellispäivänä ostamani jalkineet mutta ihan eri näköiset tarkemmin katsoen, niissä on yksi lenkki nauhoituksen yläpuolella, omissani olisi ollut kaksi lenkkiä ja löysätkin jalkoihini. Olin solminut kengän nauhat kengän varren puoleen väliin ja samalla tavalla oli solmittu ne toisetkin kengät. Se niistä uusista kengistä sitten ajattelin mutta toiveikkaana mietin että jos saisin jotenkin omani takaisin. 

Torstaina olin sopinut mennä Rakkaus-teemaiseen Eckhart Tolle -iltaan Kaisassa, samassa paikassa kuin tiistain tapaaminen. Otin mukaani ne vaihtuneet jalkineet ja jätin kokoustilaan oodottamaan jos joku ne tunnistaa omikseen. Ja kenties sinne tuodaan minulta vaihtuneet.... toiveajattelua, mutta toivon kuitenkin.

Suolammen rannalla kasvaa karpaloita.

Kotakeittiön tulella voi kypsentää ruokaa.

Perjantaiaamuna lähdimme avopuolison ja kissamme kanssa ajelemaan kohti Savoa mökille. Vietimme perinteisen syksyiden mökkiviikonlopun, kävimme poimimassa karpaloita ja saunoimme, ja grillasimme ruokaa kotakeittiössä. Täysikuu valaisi taivaalla yön. Kaikki meni ongelmitta ja virkistyin maaseudun rauhassa. Tänään palasimme kotiin, on isänpäivä ja mieheni lapset muistivat isäänsä puhelinsoitolla. Kissa kerrankin lähti kotiin mökiltä kiltisti ja kotiin päästyämme kaikki oli niin kuin on aina ollut.