Loppukesän tapahtumia oli Mansikkaretki Savoon, poikettiin Haihatuksessa, Helsinki Biennaale ja Helsingin Taiteitten Yö.
 |
| Auringonnousu Kutujärvellä |
Mansikanpoimintaa
Mansikat kuuluvat ehdottomasti meidän ruokavalioomme. Ne säilötään pakastamalla käyttöeriin kotipakastimeen, josta niitä syödään tulevana talvena.
Mansikoita voi syödä sellaisenaan tai sekoitettuna muihin marjoihin tai hedelmiin ja niitä voi käyttää jälkiruokiin. Kerta-annokset ovat noin puoli litraa. Perinteisesti olemme ostaneet mansikat Kukkosen tilalta joka on mieheni siskon perheen tila, jota nykyään hallinnoi mieheni siskon pojan perhe. Aika pitkän matkan takana täältä Porvoosta asti ajella Kuopion perukoille, joten olemme yhdistäneet mökkiviikonlopun ja mansikat. Mansikat kasvavat nykyään mansikkatunneleissa ergonomisesti tehdyissä lavoissa, joista ne on helppoa poimia seisten kyyristelemättä.
 |
| Mansikoita |
Kesän pitkä hellejakso verotti mansikkaa, oli kuumaa ja kuivuutta, osa mansikoista oli nuukahtaneita, juuri ne makeat mansikat jotka yleensä kypsyvät loppukesästä, ne oli menneet. Mansikoita kuitenkin oli ja poimimme itse tarvitsemamme määrän. Itse poimien mansikat ovat vähän edullisempia. Mansikoita hakiessamme saimme bonuksena kahvitarjoilun ja kuulimme viimeiset uutiset lapsista, lapsenlapsista ja lapsenlapsenlapsista joita jo on. Kukkosen tilalla kasvatetaan myös sikoja ja mehiläisiä.
Pomittuamme mansikat ajelimme kiireen takaisin mökille, joka on mieheni veljen talon läheisyydessä. Poikkesimme matkalla Ikeaan jossa söimme pienen välipalan ennen kuin jatkoimme matkaa.
Vuokrasimme keittiön pöydän ja pakastimen mieheni veljeltä E.K:lta yöksi ruokakassilla. E.K. pitää maatilaa ja viljelee viljaa. Oli siinä urakkaa, perkasimme marjat ja ne pakattiin annospusseihin ja laitettiin pakastimeen, että ajellaan seuraavana päivänä takaisin kotiin marjat pakastettuna styrox-laatikossa jossa kylmäkallet pitävät kylmää. Kun pakkasimme mansikoita, tuli sähkökatkos, ukkosmyrsky oli katkaissut sähköjohtoja ja oli rikkonut muuntajan, junat pysähtyivät yöksi. Onneksi saatiin sähköt takaisin samana iltana ja mansikat jäihin.
Mökillä saunottiin ja laitettii ruokaa kotakeittiön tulella. Aamulla lähdettiin kohti Porvoota.
HAIHATUS Joutsassa
Ajelimme kotiinpäin maisemareittiä, Joutsan kautta. Joutsassa sijaitsee taidekeskus Haihatus. Usein on pitänyt poiketa sinne Haihatukseen mutta nyt ensimmäisen kerran osumme aikaan jolloin se on avoinna. Uskoimme että mansikat säilyvät jäisinä siellä styrox-boxissa ja lähdimme tutustumaan Haihatuksen anteihin.
 |
| #Haihatus, veistoksen takan kirjoittaja |
Oli hiljaisempi aika, joten saimme rauhassa tutustua alueeseen ja näyttelyihin ja kävimme kahvilla mielenkiintoisessa kahvilassa jonka isustus noudattelee Eurooppalaista taidekahvilatyyliä väreillä tuunattuine huonekaluineen. Kahvi oli hyvää ja tarjottavat tuoreita ja maistuvia. Haihatus on isolla alueella, vanhan maalaistalon pihapiiri on otettu uuteen käyttöön kulttuuri- ja taidekeskuksena. Teatterille ja konserteille on omat tilansa.
HELSINKI BIENNAALE 2025 Vallisaaressa
Kun mansikat oli saatu kotipakastimeen toteutettiin seuraava suunnitelma, Helsinki Biennaale.
Päiväretki Helsingin taidetapahtumista vaikuttavimpaan on ihan must joka vuosi jos kynnelle kykenee. Vallisaareen pääsee laivalla joka lähtee Kauppatorin satamasta, samalta kohden kuin Suomenlinnanlaiva. Pienestä kojusta pitää ostaa lippu johon sisältyy laivamatkat sekä koko Vallisaari. Meille sattui ihana päivä ja oli ihanaa seikkailla Vallisaareen rakennetussa taidepuistossa. Kahviloita ja ravintolakin oli, käymälöitä oli sopivasti. En tiedä oikein mitä sanoa näyttelystä, vaikutelma oli että näyttely on kantaaottavan luontohenkinen ja rikas. Oli mielekästä tutustua esille tuotuihin asioihin ja ideoihin, mielenkiinto säilyi koko saarikierroksen ajan. Niin monenlaista taideteosta oli esille tuotu sovitettuna luontoon ja vanhoihin armeijan rakennuksiin.
 |
Kirjoittaja ja Trilobiitteja #Helsinkibiennaale
|
 |
| Helsinki, Vallisaaren merimaisemaa |
 |
| Kirjoittaja keskellä taideteosta, #Helsinkibiennaale |
 |
| #Helsinkibiennaale |
 |
| #Helsinkibiennaale |
HELSINGIN TAITEITTEN YÖ 2025
Kun Biennaale oli koettu, oli seuraavaksi vuorossa Helsingin taiteitten yö, koko Suomen pääkaupunki täyttyi yhden yön ajaksi kaiken maailman taideasioista, jokaiselle jotakin tyylillä. Lähdin itsekseni taas Helsinkiin, mieheni jäi viettämään koti-iltaa kissan kanssa. Menneinä vuosina olemme käyneet Helsingin Taiteitten yössä enemmän ja vähemmän. Joskus olemme selluneet kaupungin keskustassa poiketen mielenkiintoisiin paikkoihin. Joskun olen käynyt jossain kirjakaupan teosesittelyissä, taidegallerioissa, Töölönlahden tapahtumissa ym. Tänä vuonna valitsin laajasta tarjonnasta Helsingin Musiikkitalon konsertin, jossa esiintyi
Helsingin kaupunginorkesteri
Jukka-Pekka Saraste, kapellimestari
Helena Juntunen, sopraano
Momo Kodama, piano
Dasha Pears, valokuvat
Ohjelma:
Jean Sibelius: Myrsky nro 4, Tuulten kuoro
Sauli Zinovjev: Tarpeeton pyyhitään yli, kantaesitys
Olivier Messiaen: Turangalîla
Valitsin konsertin koska aihe kiinnosti, vanhaa modernia musiikkia ja loistavat esiintyjät, mikä sen viihdyttävämpää. Ja toiseksi sai koko illan olla konserttitalossa.
 |
| Helsingin musiikkitalo, Taiteitten yön konsertti |
 |
| Kirjoittaja konserttiyleisössä näyttämön takana. |
Konsertti oli suosittu, melskein kaikkin paikat oli varattuja, piippuhyllyllä oli tilaa. Ostin paikkalipun permannolta, mutta orkesteristagen takaa, jonne on leitettu muutama rivi istumapaikkoja aika edullisesti oli tarjouksessa. Kun vietin stipendiaikaa San Fransiscossa nuorena kävin siellä kaupunginorkesterin konsertissa ja minulle neuvotiin ne näyttämön takana olevat istumapaikat jossa on hyvä näkymä orkesteriin ja kuuluu erittäin hyvin. Samaa vaikutelmaa etsin myös Helsingin Konserttitalosta, ja olihan se niin, kannatti.
Esitystä ennen oli luvattu keskustelutilaisuus lämpiössä ja olinkin ajoissa paikalla jo iltakuudelta. Oli ensin mahdollisuus kuulla kaunista laulantaa alakerrasta raapujen alla olevasta lämpiöstä, mutta sitä keskustelutilaisuutta en löytänyt jos sellainen joku luento tai jotain olisi ollut. Sen sijaan jouduin huomion kohteeksi kun ylläni oli aika uusi vaalea kukallinen veksttuhelmainen kesäleninki jonka asustin valkoisella nahkavyöllä, kristalleilla koristellulla perhoskorulla ja kullanvärinen käsilaukku ja tennarit, mielestäni ne olivat sopivat, ei kukaan asustani mitään huomauttanut. Sen sijaan joku se alakerran reunimmainen laulaja kertoi että hänellä on lapsi syntynyt, nyt jo vuoden vanha ja että hän ohjailijaksi pyysi tilalleen sukunimistäni, no, voinhan minä se sitten olla, hän huomautti siitä kun minulla ei ole omia lapsia syntynyt jos sen sijaan sitten vain ohjaiilisin kun hänelläkin jo lapsi on. Ihmiset pöyristyivät laulajattaren jutusta, ja joku kysyi että mitä minulla on lapsen kohdalla, jos nyt joytian on ja kerroin että minulla on kissa. No, olkonn lapsemme sitten kissoja, laulaja minkä teitä Arveltiin että kissa on lapselle sopiva kaveri, että ei se mitään kun kissakin on. Siitä siten etsin puhelimestani kotona ostamaani konserttilippua ja en saanutkaan sitä heti esiin, se ei poannut näytölle kun avasin latauksen ja jouduin kysymään avuja nuoselta naiselta infossa ja hän sai kuin saikin puhelimesta esiin kansion josta löysin lipun ja näin pääsin sisälle.
Jätin sananvaihdon omaan arvoonsa.
Näyttämön takana oleville paikoille pääsi ovesta kahdeksan. Minulla oli hyvä paikka eturivissä. Koska minut oli sitten valittu ohjailijaksi, vaikka esiintymässä oli suomalaisia maailmaluokan konserttitähtiä, ja valokuvataidetta heijastettiin seinille, oli minunki blogikirjoituksia luettu. Erityisesti ihailijoilleni oli jäänyt mieleen kohta Espanjan loman matkakeromuksesta viime keväänäjossa kävimme Perhostalossa, Mariposariossa. Mariposa on espanjankielellä perhonen. Perhostaloon mennessämme ihailimme valtavia isosiipisiä perhosia ja saimme seurata perhosentoukkien elämää ja näimme kuoriutumassa olevia perhosenkoteloita. Yhtäkkiä isot sinisiipiset perhoset huomasivat minut, ja he tulivat katsomaan minua lähempää ja asettuivat kasvoilleni ja kaulalleni ja käsivarsiile. Ja perhosten pienet jalat kutittivat.
Konsertti oli odotusten mukainen, en ole ennen kuullut niitä soitettuja ja laulettuja kappaleita, mutta sävelten ja riitasointujen kakofonia räjäytti mielen ja aiheutti taatusti kvanttihypyn. Musiikki oli niin räikyvää että piti ottaa viiniä mieltä rauhoittaakseen ja kuuntelin silmät kiinni soitannon loppuosan , mitä nyt välillä katselin seinälle heijastettuja kauniita taidevalokuvia, kolme ja puoli tuntia musiikkiin liittyvää taidetta.
Lähdin konserttitalolta kävelemään Oopperan suuntaan, kuulin kutsuvaa jatz-soitantoa Pikku parlamentista, mutta he olivat juuri lopettelemassa joten Palasin takaisin Kamppiin odottelemaan linja-autoa mutta aikaa oli vielä tunnin verran. Ostin pari suklaapatukkaa R-kioskilta ja poikkesin vielä yhdelle viinibaariin. Opiskelijoita oli liikkeellä runsain määrin. Bussi tuli aikanaan ja pian olin kotona. päästäni pyörällä musiikista, ihmisvilinästä ja viinistä. musiikkiosastolle.
Kommentit
Lähetä kommentti