Kerran elämässä, mystisiä tapahtumia... ja Ayahuascaa

 

Retriitissä Lohjan Kartanossa.

Retriitissä Lohjan Kartanossa

Viikolla 47, marraskuussa koin olevani jotenkin vankina kotona. Parantelin WeberB- murtumaa vasemmassa jalassa ja minusta alkoi tuntua että tulen hulluksi. Mietin kaikenlaisia ratkaisuja tilanteeni selvittämiseksi, lähtisinkö matkalle etelään tai menisinkö johonkin kylpylään vähäksi aikaa tai jotain. Matkalle en voinut lähteä, kipsatulla jalalla ei pääse lentokoneeseen koska siitä voi olla seurauksena veritulppa. Kylpylä ? EI. Enhän edes voi mennä altaaseen ettei jalan haava aukea.  Sähköpostiin tuli viesti Innermastery Eurooppa järjestöltä, he tarjosivat retriittiä KATUKINA 21.11.24  Lohjan Kartanossa.

Olen kuulunut muutaman vuoden Suomen Shamaaniseura ry.hyn(linkki)  ja jossain vaiheessa löysin Inner Mastery ry-järjestön mainoksia retriiteistä. Olin pari vuotta Shamaaniseuran johtokunnassa ja silloin täydensin järjestön fc-sivua. En kuitenkaan liittänyt järjestöjä, arvelin että se ei ollut vastaavaa toimintaa silloin. Maksoin etukäteen tapahtuman maksun, se meni jonnekin Espanjalaiseen pankkiin. 

Minut toivotettiin tervetulleeksi tämänkertaiseen retriittiin koska kerroin että todellakin tarvitsen sitä. Retriitti kestäisi neljä päivää, luvassa oli yhteismajoitus, "bed ad breskfast, one meal, coffee, tea and snacs, sekä tapahtuman ohjelmat. Luvassa oli amazonin shamaaniperinteeseen pohjautuva Ayahuasca(linkkki)- hoito ja myös mahdollisuus kokeilla amazonilaisia luontaisyrttihoitoja lisämaksusta.

Mieheni A. vei minut autolla perille, koko matkan ajan satoi räntää ja lunta. Kun olimme perillä oli maa valkoisenaan. En ole ikinä ennen käynyt Lohjalla. Se on keskellä ei mitään maata. Perillä odotti perinteinen keltainen kartanorakennus ulkorakennuksineen. 

Minut otti vastaan kartanon Isäntä Robert Braithwaite ja äitinsä Veronica Braithwaite joka omistaa kartanon. V.B. on maahanmuuttajia, hän on varakas rouva ja on kerännyt paljon taidetta ja antiikkia jotka on nähtävillä kartanon tiloissa. Myös ihastuttava ikonikokoelma oli esillä.

Retriitissä oli luvassa neljä päivää täyttä ohjelmaa. rentoutusta, terapeuttista yhdessäoloa, kevyttä kasvisruokaa ja yrttihoitoja lisämaksusta (pääosin tupakkatuotteita) sekä ohjemaan kuului kolme ayahasca-seremoniaa. Meistä osallistujista huolehti ryhmä henkilökuntaa, sairaanhoitajia, ohjaajia ym. sekä brasilislaisia KATUKINA-ryhmän jäseniä, kaikkiaan kolmisenkymmentä henkilöä.

 

Majoituin alakertaan minulle osoitettuun huoneeseen jossa oli petipaikka viidelle naiselle. Varasin itselleni mukavan näköisen nojatuolisängyn, arvelin että siinä voin välillä pitää kipeää jalkaani koho-asennossa tyynyjen varassa niin kuin kotonakin. Olin saanut luvan varata jalalle ja pystyin kävelemään sisällä ilman kävelysauvoja, pidin kuitenkin jalassa ortoosin, etten kohella jalan kanssa. Huonekaverit oli miellyttäviä rauhallisia naisia, hiljaisia joita ei juuri huomannut.  Väkeä retriitissä henkilökuntineen oli noin 30. Järjestys säilyi aika hyvin. Kaikki olivat pukeutuneet mukaviin oleskeluvaatteisiin.

Ensimmäinen ilta torstaina oli tutustumista ja rentoutumista sekä oli ensimmäinen ayahasca seremonia. Oli myös päivällä mahdollisuus käyttää yrttituotteita, en kuitenkaan niihin mennyt. Ja tuskin minulle niistä mitään hyötyä olisi ollutkaan. Paljon puhutaan lievien psykedeelien positiivisista vaikutuksista erilaisiin mielisairauksiin ja mielentiloihin. Kaikille osallistujille oli varattuna muovipusseja jos liaanimehujuoma aiheuttaa huonovointisuutta. Ilta eteni musiikkiesityksillä ja osallistujat esittelivät itsensä ja kertoilivat syitä osallistumiseensa retriittiin. Mystinen hypnotisoiva musiikki rentoutti ja saimme kukin seremonialliset annokset taianomaista ayahuascaa, liaanimehua. Juoman maku oli mausteinen ja muistutti Lapinmaan yrttilikööriä. Join juomaa pienen annoksen ja se lämmitti ja rentoutti vähän. Ei sillä minuun muuta vaikutusta juuri ollut, näin jotain kevyitä unenomaisia näkyjä vihreäihoisista viidakon ihmisistä, heräsin horroksesta kun väki alkoi yökkäillä ja etoa ja oksentelivat etukäteen jaettuihin muovipusseihin helmenhohtavia valkoisia höytyväisiä palleroita. Se johtui vissiin nistä yrteistä joita he olivat nauttineet aikaisemmin.

Toisena päivänä olimme jo tutustuneet toisiimme ja kaikilla vaikutti olevan mukavaa. Joitain osallistujia tuli mukaan perjantaina ja lauantainakin. Pelästyin ihan hirveästi kun isokokoinen mustapartainen mies astui sisään ja huusi sukunimeäni ja istuutui ruokapöytään jossa olimme lopettelemassa lounasta. En muuta keksinyt sanoa kuin tuki suusi partaäijä ja se mies hiljeni loppuretriitin ajaksi. Pelkäsin että jos se äijä oli tullut minua tuhoamaan ja päätin saman tien että lähden kotiin mahdollisimman pian. Olin varannut käteistä mukaan että pääsen pois vaikkapa taksilla Helsinkiin asti jos tarvitsee. Jättäydyin huoneeseen ja ilmoitin etten osallistu mihinkään, mutta henkilökunta tuli rauhoittelemaan ja talon isäntä sai minut puhuttua ympäri ja liityin ryhmään joka oli yläkerran salissa ja kaikki hyvässä järjestyksessä ja rauhallisina, musiikki soi ja jotkut tanssivat. 

KATUKINA 

Ohjelma jatkui alkuperäisen suunnitelman mukaan ja sisään saliin astui KATUKINA-ryhmä pukeutuneena seremonialliseen asuun ja sulkapäähineisiin. Heillä oli esitettävänä musiikkia ja seremoniallista laulua ja he jakoivat myös ayahuasca-seremonia-juoma. Juoma oli tällä kertaa vpunertavaa ja se maistui vähän salmiakkiselta ja yrttiseltä. Otin juoman muitetten mukana vuorollani, heidän luokse piti mennä polvillaan, he kertoivat olevansa Amazonian kansan heimopäällikön lapsia ja he olivat hyvin korkea-arvoisia ja pitivät tilannetta hyvin hallinnassa. Laulu ja soitanta jatkui koko yön. Yökkiminen ja oksentelu jatkui samalla tavalla kuin edellisenä iltana, paitsi ei se minuun paljon vaikuttanut, juomaa oli niin pieni määrä. Näin ihmeellisen unen jossa oli ihmisiä joitten iho oli mädäntynyt mustksi ja he huitoi käsillä ylöspäin. He oli menneitä sukupolvia ja heitä painoivat alaspäin seuraavat sukupolvet että vaikka kuinka huotoivat ei he ylösåäin päässeet. Musiikki ja laulu huumasivat ja väki otti lisää taikajuomaa ja he oksentelivat taas valkoisia palleroisia höytyviä ulos ja niiden mukana ongelmiaan yökkien kovaäänisesti. Meno jatkui aamuun asti. 

Pari tuntia nukuttuamme oli mahdollisuus osallistua aamiaiseen. Söin aamupalaa ja lähdin ulos kävelylle. Ilma oli kaunis ja aurinkoinen, luontoa peitti puhtaan valkoinen lumipeite. Ryhmä koottiin saliin ja kaikki saivat kertoa ongelmiaan ja elämäntarinoitaan jos halusivat. Minäkin kerroin mikälaista oli ollut maata kaksi kuukautta sohvalla jalka paketissa ortopedisen sairaalan avopotilaana, kuinka "ikiliikkuja" oli sohvan vankina.

Illalla oli kolmas ayahauasca- seremonia. Saimme kaikki erikoiset kasvomaalaukset, maistelimme kolmatta ayahuasca-juomaa (se maistui yllättäen salmarilta, ja järjestäjä kertoi että se on sitä kun varsinainen juoma loppui). Musiikk, laului ja joittenkin nauttimat yrtit ja yhdessäolo ja valvominen sai aikaan mystillisiä tunnelmia. Aloin nähdä meidät kiteitten keskellä. Lepäilin ja torkuin lattialla rentoutumispatjalla. Väki yökkäili ja oksenteli tällä kertaa mustaa tervamaista mönjää ulos kehoistaan, joiltakin sitä tuli ulos useita desilitroja. En ollut kateellinen oksentelusta, enkä muustakaan tapahtumasta. Shamanistinen laulu, musiikki, tuoksut, värit, maalatut kasvot ja ihmeellinen sisaruus osallistujien välillä oli hyvin terapeuttista, ei pelkät yrtit. 

Sain mystisen kasvomaalauksen joka muutti minut liskoksi jonka söi jaguaari.

Sunnuntaina oli vielä loppupalaveri ja jos kukakin halusi oli koko ajan tarjolla terapeuttinen keskustelutuki selkä niitä yrtti/tupakka -valmisteita. järjestäjät kiiteltiin ja paikalle oli tullut Helsingistä käymään kaveri joka oli lähdössä kotiin ja pääsin hänen kyydissä henkiöautolla. Mieheni A. kävi sunnuntaina kokouksessa ja tulimme sitten samaa matkaa Myllypuron metroasemalta jonne se Hesalainen kaveri minut toimitti.

Mediauutisissa kerrottiin kuinka Aalto yliopiston eräs opettaja E.V. oli kertonut menneenä vuonna opiskelijoille nauttineensa ayahuasca-juomaa ja oli kokemuksiaan asiasta kuvaillut ja hänet oli erotettu tehtävästään opettajan, mutta hänet myöhemmin otettiin takaisin. Ayahuasca-juomasta on ollut paljon kuvauksia dokumenteissa ja elokuvissa joita olen nähnyt, mm Netfflixin Amazonin Lapset dokumentti. Kerran eräällä shamaaniviikonlopulla jonka järjesti turkulainen H.O. rummutimme itsemme torkuksiin, näin unenomaisen näyn jossa oli vihreitten kasvien ympäröimällä pienellä aukiolla tanssimassa miehiä, jotka olivat nauttineet ayshuascaa, joilla oli iho maalattu vihreitten kuvioitten peittoon, ja vaatteina lehtikimppuja lanteilla. He tanssiva pienen nuotion ympärillä ka käänsivät katseensa minuun. 

Uteliaisuuteni ayahuascan suhteen on tyydyttynyt, virkistyin KATUKINA-retriitissä ja oli kuin uudestisyntynyt. 

Mietin retriittitapahtumia ja olin mielissäni siitä että ymmärsin osallistua asiaan. Kokemusta rikkaampana oli aika tyytyväinen itseeni. 

Kiitos kaverit. Hyvää joulua.