Källbån väen pikkujouluterveisiä

 Avasin ensimmäisen luukun A:n minulle lahjaksi laittamasta joulukalenterista, sieltä ilmaantui kermatäytteinen suklaakonvehti. Söin sen mietin mennyttä syksyä. Pian on joulu ovella ja koko maailma on jo täyttynyt joulunodotuksesta. Sen huomaa kun menee kaupungin keskustaan, jouluvalot loistavat ja musak kuuluu putiikeista ja marketeista kaduille. 

Laitoin kasvisvuoan uuniin kypsymään ja tulin kotona toisen kerroksen työhuoneelle pitkästä aikaa. Kaksi kuukautta on kulunut kuin unessa ja olen nyt herännyt siitä. Kaksi kuukautta sitten loukkasin jalkani lenkkipolilla, se leikattiin ja luut naulattiin kiinni Porvoon sairaalan ortopedian päivystyksessä. Lepäsin osastolla neljä päivää ja sitten pääsin kotiin. Kipsihoitaja teki leikattuun jalkaan hienon kipsiortoosin, sellaisen avattavan joka kiinnitetään tarranauhoilla ja sain kyynärsauvat ja ison lääkinnällisen kävelykengän ortoosin päällä ulkona pidettäväksi. Minua seurattiin osastolla että olen omatoiminen ja itsenäinen ja pääsin kotiin ohjeet kirjattuna paperille. EN tarvinnut kotisairaanhoitoa, en kotipalvelua, onhan minulla miehenikin ja kissa, he huolehtivat minusta toipilasajan.

Kävi niin että leikkaushaavaan tuli komplikaatio, yksi luun korjaamiseen käytetty pitkä keskimmäinen ruuvi alkoi työntyä nilkasta ulos. Ruuvin pää hankasi ortoosiin ja pakkasin pehmikettä nilkan ympärille. Kävin Ortopedian klinikalla päivystyksessä, jalka röntgenkuvattiin ja siteet avattiin, katsottiin. Jalka olisi pitänyt päivystävän apulaiskirurgin mielestä leikata heti, mutta töissä ei ollut ketään niin vaativaan leikkaukseen ja leikkaus siirtyi seuraavalle viikolle. Naulan pää tuli esiin haavasta ja se märki. Menin sovittuna aikana sairaalaan, ja pääsin heti leikkaukseen kun vastaava ortopedian osastonlääkäri oli nähnyt omin silmin esiin tunkevan naulan. Kävin vaihtamassa leikkaussalivaatteet päälle.

Leikkaussalissa oli jostain syystä paljon väkeä kuin teatterin yleisöä. Ensin piti kiivetä rappusia pitki leikkauspritsille kun sitä ei saatu laskettua alas ja kaikki tuijottivat kun kiipesin rappuja kyynärsauvojen avulla niin kuin minut oli fysioterapiassa opetettu. Pyysin ottamaan sauvat pois että pääsen pritsille istumaan ja makuulle. Ensin yritettiin laittaa paikallispuudutus mutta jalka ei puutunut ja sain nuijanukutuksen. Sitten seuraavaksi heräsin toisessa huoneessa potilasvuoteella, olin kuorsannut ties kuinka kauan. Kun olin hereillä kirurgi poikkesi tervehtimään ja selvitti leikkauksen asioita ja antoi ohjeita kahdelle leikkauksesta heränneelle yht aikaa.

Kävin sitten vaihtamassa omat vaatteet päälle ja soitin A:lle joka oli valmistautunut noutamaan minut autolla sairaalasta kotiin. 

Olen vähitellen parantunut, kävin viikon välein ortopedian klinikalla tarkistuksessa ja sitten sain luvan varata kipeälle jalalle. Ja sitten vapauduin Ortopedian osaston ohjauksesta ja sain jatkaa omin voimin. Ja hyvin olen pärjännyt. Saan vielä lähetteen terveyskeskuksen fysioterapiaan. En ole vielä tilannut aikaa, mutta käyn siellä kyllä. Olen itsekseni kuntoillut sairaalan fysioterapian ohjeitten mukaan ja löysin neetistä Youtubista kuntouttavaa istumavoimistelu ohjelmaa jota olen tehnyt joka päivä nyt. Ei se pelkkä luunmurtuma Weber B, nilkan pehmeät osat on ruhjoutuneet ja nivelsiteet lössöt.

Hermoja raastava makoilu ja lepääminen alkaa kuitenkin jo olla ohimennyttä. Viime viikolla alkoi olla psyykkinen kestävyys koetteilla sekä mulla että puolisolla. Ja löysin konstin kohentaa psyykkistä tilannettani. sain viestin Inner Mastery Europelta ja he tarjosivat mahdollisuutta osallistua neljän päivän retriittiin Lohjalla Lohjan Kartanossa, aiheena oli Amazonin shamaanien ayahasca- retriitti. Se maksoi aika tavalla, mutta sain kuitenkin pienen alennuksen joka auttoi että minulla oli varaa siihen.  Kerron retriitistä seuraavassa päivityksessä.