Veneretki ja Artemiin temppeli Efesoksessa, temppelin pihassa linnunlaulua

  *hänet tunnettiin metsästyksen jumalattarena, joka samastettiin vähitellen Kuun jumalattareen Seleneen, koska Artemis metsästi Kuun hopeisessa valossa. Vaikka Artemis ei lainkaan välittänyt miehistä vaan oli päättänyt pysyä neitsyenä, kreikkalaiset palvoivat häntä synnytyksen jumalattarena ja pikkulasten suojelijana. Näin tapahtui kenties siksi, että Leto synnytti Artemiin kivuttomasti.

Efesoksessa sijaitsi suuri Artemiin temppeli, joka laskettiin maailman seitsemän ihmeen joukkoon. Efesoksen Artemis ei muistuttanut enää kovin paljon Kreikan "sydänalueiden" neitsytjumalatarta vaan enemmänkin suurta äitijumalatarta ja hedelmällisyyden jumalattaria. Artemis oli myös Efesos-nimisen kaupungin suojelija. Lainaus Wikipedia

Lähtiessämme matkaan vantaalla lentokentällä ennen turvatarkastusta, joku huusi että "kuka tuo nainen on?" ja minua osoitettiin. Järjestän kyllä että hän lähtee täältä, sanoi ääni. Päätimme että ei välitetä siitä huudosta. Tullitarkastuksessa tullin edustaja sanoi että minut oli annettu ilmi ja että asiani pitää tarkistaa ja jouduin taputeltavaksi josta oli analyysi pullistukset ovat oikeita lihaksia. Reppuni nuuskittiin, ei mitään ollut. Se ääni huusi taas että häntä ei saa päästää lähtemään johon tulli vastasi että hänellä on paperit kunnossa ja matkatavaroissa ei moittimista. Olen vakuuttunut että takanani hirnui joku rikollinen tai muu etsintäkuulutettu  pääsi kuin koira veräjästä tullin läpi. 

Turkin puolelle päästyä jatkoimme matkaa lentokentältä linja-autoilla ja majoittauduimme vuorossa olevaan hotelliin.

Vuoren seinään louhittuja Karian valtakunnan kalliohautoja, 

Veneretki perinteisellä kalastajaveneellä.

Vietimme linja-autossa suurimman osan aikaa koko ensimmäisen viikon, paitsi kolmantena päivänä meille oli järjestetty Dalyanin suojellun laguunin läpi retki paikallisella kalastusveneellä. Ihailimme kauniita rantamaisemia ja näimme Karian valtakunnan kalliohautoja.

Veneet välillä innostuivat kilpailuun ja ajelimme nopeasti isoimmalla vauhdilla veden vaahdotessa. Kun veneet menivät rinnakkain laittoi kapteeni soimaan turkkilaista musiikkia ja toisessa veneessä paikallisiin vaatteisiin pukeutuneet naiset innostuivat tanssimaan veneen kannella, musiikki oli innostavaa ja ajattelin että miksen minäkin ja laitoin myös tanssiksi ja ihmiset nauroivat ja taputtivat, osa porukasta häpesi ja pitivät silmät poispäin käännettyinä. Saimme ostaa kapteenin varastosta punaista mehua ja olutta, mehu oli hyvää..

Ohjelmaan oli merkitty kävelyretki kilpikonnien pesimärannalle, mutta jäimme rannalle ottamaan aurinkoa, oli ihanan lämmintä.

Harvinainen sinirapu vesialtaassa.

Iltapäivällä ryhmästä erottautuivat seikkailupaketin ostaneet ja jatkoimme ennen päivällistä käymään Artemis-jumalan temppelin raunioilla. Artemis-temppeli oli yksi antiikin ajan maailman seitsemästä ihmeestä. Temppelissä ei ollut enää kiveä kiven päällä, kiviä ja pylväitten osia oli hajallaan isolla alueella. Pylvään kappaleita oli koottu päällekkäin ikään kuin ne olisivat olleet pylväs.

Artemistemppelin raunioille oli kerätty pylvään palasia päällekkäin.

Kuvitteellinen Artemisin temppeli

 Oppaamme kysyi onko mukana ketään alkuperäistä Artemista ja ilmoittauduin koska olen Artenomi. Olin ainoa kun sain mennä temppelin rajatulle sisäpiha-alueelle ja kerrottiin että siellä oli vanha uhripaikka. Kahlasin pitkän vyötärölle ulottuvan heinän läpi alueen keskelle, heinään oli tallautunut polkuja. Ilmoittauduin Artemis-hengelle ja tervehdin henkeä jokaiseen ilmansuuntaan ja joka suunnalta vastattiin tervehdyksellä Tähtisateelle. Aurinko paistoi lämpöisesti lähestyen taivaanrantaa ja linnut liversivät peittäen kaikki muut äänet. Näin näyn jossa Artemis oli valkoisessa vaatteessa ja seuraan tuli suurikokoinen mieshenkilö clarionin värisessä viitassa ja kultaisessa kypärässä oli samanvärinen koristeharja. 

Näyssä Artemis vaaleassa kaavussa ja hänen kanssaan sadanpäämies tummanpunaisessa viitassa, kultaisessa kypärässä jossa viitan värinen harjakoriste.

Kuulin että kerran sadassa vuodessa näin voi tapahtua, Artemis ilmaantuu ja olin kunnioitettu.

Seuraavana päivänä lähdimme jatkamaan kierrosta maailmanperintökohteissa, matkaseura linja-autossa oli päätellyt että olisin heidän stara, ja alkoivat hokea sukunimeäni. 

Voi että sentäs. 

Koetin kieltää heitä, etten ole heidän SE, mutta he jatkoivat kunnianosoitusta.

Sellaista se on elämä.