Miten päädyimme käymään Turkissa tämmöisenä aikana.

Vuosi sitten syksyllä 2022 sain sähköpostiin TSS:n mainoksen Turkin kahden viikon kiertomatkasta: Viikko Lyykian maailmanperintökohteissa ja lisäksi viikko Antalian rannikon loistohotellissa. Olemme aikaisemmin käyneet saman matkanjärjestäjän reissuilla Turkin Kappadokiassa, Kyproksella ja Kiinan kiertomatkalla. Oletimme pandemian olevan voitettu reissun ajankohtana ja rohkeasti varasimme paikat toivoimme että että retkue saadaan kokoon että pääsemme lähtemään.

 Turkki on meille kummallekin lomamaana tuttu, lomarannat on aikaisemmin käyty tosi siitä on kauan aikaa. Kun tuli tieto että reissu toteutuu olimme innoissamme, meillä ei ollut paljoa tietoa näistä Eteläisen Turkin maailmanperintökohteista joten tutkimusretkelle oli aihettakin tiedonhalu ja uteliaisuus. Paikalliset ihmiset eivät pidä omia historiallisia muistojaan kovin merkittävinä, sanoivat että vanhaa rojua lojuu joka paikassa ja että he eivät välitä niistä. Heille ei ollut tullut mieleen ansaita niillä rahaa. 

 Nyt saimme mahdollisuuden nähdä nämä oman historiamme huikean menneisyyden mahtipontisia muistoja ajalta jolloin kulttuuriamme on rakennettu, jonka vuoksi olemme mitä olemme. Valitsimme reissun ajankohdaksi lokakuun lopun, jolloin Turkissa on mukava keli, ei liian kuuma tai kylmä. Edulliset syysviikot tietenkin aiheuttavat että mukana on paljon eläkeläisiä, mutta niitä olemme itsekin. Saimme ottaa mukaan ison matkalaukun ja sinne mahtui mielestämme kaikki tarvittava. Kuitenkin tullllin pakanneeksi ihan liian lämpimiä vaatteita, myöhäissyksyn aurinko ja helteinen sää yllätti. Hellevaatteille ja uima-asuille oli käyttöä toisella viikolla. Matkaopas olisi paikallisopas ja hän puhuu englanniksi opastukset, ja se sopii, ymmärrämme kumpikin tarpeeksi englantia saadaksemme matkalle tietopuolista antia. Kallista? Kyllä se sika kalliiksi kävi. Mainoksissa esitetään ensin edullinen perushinta, jolla pääsee paikan päälle mutta jos haluaa käydä nähtävyyksissä ja syödäkin niin niistä tulee maksua. Perusmaksu+sesonkilisä+seikkailijanpaketti+toisen viikon ruokapaketti ja täysihoitopaketti+tipit sekä vähän käyttörahaa tuliaisiin, maksoi se mutta kyllä kannatti. Säästimme koko vuoden että pääsemme reissuun. Lennot tehtiin turkkilaisella FreeBird -lentoyhtiön lentokoneella, se oli uusi kokemus. Lennot oli turvalliset, lennolla ei paljon tyrkytetty tarjottavia tai ostoksia. Paluulennolla lentoemäntien kärry ei kohdalleni pysähtynyt ja huidoimme turhaan, sinne se meni. Palatessa lentokapteeni välillä kuulutti terveisiä ohjaamosta ja kertoi että oli joutunut väistämään droneja lentäessämme sota-alueen liepeillä. Turkin kamaralle laskeuduttuamme saimme tietää että suomalaisia oli lähtenyt neljä linja-autollista Turkin maailmanperintökohteita katsomaan. Meillä oli ilo joutua linja-autooj jossa oli matkaoppaana Kdir Udkar, en tiedä muistinko oikein nimen kijoitusasun. Hän oli nuori mies, sivistynyt ja asiallinen melkein koko ajan. Bussissa selvisi että kaikilla naisilla oli yhtenä nimenä Helena josta asiasta riitti huumoria joka hotellin respassa.

Aamulla heräsimme usein kukon kieuntaan: KUKKERIKUU!

Ekalla viikolla hotellien taso vaihteli ja yhdessä hotellissa taas kävi "Pariisi", jäimme ilman huonetta. Hotelli oli jonkinlainen Hospitsi ja kerrottiin että sieltä oli lähes kaikki asukkaat kuolleet koronaan ja he sen vuoksi toimivat retkueitten majoituspaikkana. Loppujen lopuksi saimme jäljelle jääneen mitättömän pienen huoneen. A. lähti käymään uimassa uima-altaalla ja joku koputti oveen. Avasin oven kun luulin että A on siellä mutta oven takana oli ihan eri mies matkalaukun ja avaimen kanssa tulossa sinne asumaan. Oli yöpaidassa ja nolona selvitin että huone on meidän. Reseptionisti selitti että oli valitettava sekaannus. Muuten hotellit oli riittävää tasoa, ja jokaisessa oli hyvät aamiaiset ja päivälliset. Myös heti mennessä oli ensimmäisessä hotellissa huoneeseen tuotu sämpylä jossa oli salaattia välissä iltapalaksi. Ohjelmaa varsinaisen nähtävyyskierroksen lisäksi oli Turkkilaisten nomadien esitys,

(Nomadit: vaeltavia paimentolaisia.) Nomadien esitys oli mukavaa vaihtelua reissussa. Toisella viikolla majoittauduimme luvattuun viiden tähden luksushotelliin, MIAROSA, hotelli (linkki) osoittautui ihan mukiinmeneväksi paikaksi, Kiris-nimisellä paikkakunnalla josta lähin kaupunki oli Kemer jonne pääsi dolma-bussilla hotellin läheltä. Huoneessa oli mukava vuode, parveke joka antoi uima-altaalle

 ja televisio, varavuodekin ja tietenkin kylpyhuone jossa oli oikea kylpyamme, jota ei tullut käytettyä. Ostimme täysihoidon ja siihen kuului mahdollisuus ruokailuihin, välipaloihin, kahviin ja mietoihin alkoholijuomiin hotellilla ja uimarannalla. 

Kirjoittaja hotellin uima-rannalla merenjumala-patsaan vierellä.

Alkuun saimme värää informaatiota uimarannasta ettei rantapalvelut kuulu meille mutta kuuluivat jos oli täysihoitoranneke. Hotelli sijaitsee meren rannalla ja hotellin mukavuuksiin kuuluivat aurinkopenkit ja rantabaari. Rannalle oli ruotu sileitä pyöreitä kiviä ja soran joukossa oli malakiittipaloja ja muitkin jalokiviä. Vesi oli puhdasta ja mukavan lämmintä uida. Hotellin henkilökunta oli asiallisen avuliasta. Ruokaa ja juomaa oli tarjolla, muta sitä ei tyrkytetty.

Hotellin sisäänkäynnin seinät oli päällystetty jalokivilevyilla.

Tilaa oli hyvin uima-altailla ja ravintolassa. Yhtenä iltana osallistuin illanviettoon jossa oli soittamassa Irakilainen kolmen miehen orkesteri ja hotellin vieraat innostuivat tanssimaan turkkilaista piiritanssia hotellin henkilökunnan kanssa. Minulla oli kivaa, muut suomalaiset ei paljoa tanssineet. Myös sain A:n tanssimaan vähäksi aikaa.

Miarosa-hotellin lattian kuviointia.

 Matkakaverit oli vähän nuivia, juttelimme parin pariskunnan kanssa. Taiteenharrastajia ei ollut muita. Kemerissä oli yksi taidegalleria jossa oli esittä paikallisien taiteilijoitten maalauksia, ihan kivoja.

Turkkilaisia mausteita.

 Ostoksia teimme pienesti, t-paitaa puseroa, perinteisiä halpoja ohuita puuvillasukkia, makeisia ja kivikoruja, marjaviinejä ja grenadiiniä, mausteita. 

Helena ja Antero

 Aika ei tullut pitkäksi kertaakaan, mutta kyllä oli ihanaa palata kotiin, lomahelvetistä arjen harmauteen....