Noituutta eteerissä viime viikonloppuna

 Mitä tein viime sunnuntaina, ja miksi huusin Itiksessä, miksi oikein menin sinne? Olenko jonkinlainen tyttöryhmä? Kuka oikein oli se Marjuska? 

Löysin netistä mielenkiintoisen ilmoituksen ja mielenkiintoni heräsi, tapahtumapaikkana oli Helsingissä Hotelli Rantapuisto. Messut järjesti Sysimaa ja Sysikeskus yhteistyökumppaneinaan Suomen noitaopisto, Lehto ry, Ulottavuusmatkat, Todellisuuspakolaiset, Chrysaliksen temppeli, Iinan Kristallipuoti, Pieni Noitapuoti ja Magiapuoti.

Viikonloppuna oli kaikenlaista ohjelmaa mutta sunnuntaina ehdin käydä messuilla, ajattelin. Puhuin messuista miehelleni A:lle, ja hän myös innostui ajatuksesta hän halusi lähteä katsomaan että mitä siellä on. JA mitä sitten, sunnuntaiaamuna heräsimme yhdeksän aikaan ja joimme aamukahvia. Puin päälleni virkatun huppupuseron ja vaaleanruskean pitkän puuvillaisen kietaisuhameen ja niitten päälle pitkän pellavatakin, A. laittoi farkut ja muuten samat vaatteet kuin lauantaina. Lähdimme mieheni autolla ajelemaan Porvoosta Helsinkiin, satoi vähän. Löysimme perille puhelimen googlemapsin avulla ja parkkipaikkakin löytyi helposti. Tapahtumapaikka avattiin klo 11.00. Olimme ajoissa paikalla varttia vaille 12.

 Rohkeasti vaan sisään! Ostimme ovelta pääsylipun, rannekkeen joka maksoi 15 €. Harmitti että emme tulleet jo edellisenä iltana, olisimme voineet osallistua iltaseremonioihin ja vaikkapa yöpyäkin hotellissa. Messut oli sijoitettu Hotelli Rantapuiston alakertaan ja kellarikerrokseen, saimme ohjelmalehtisen, toki katselimme mahdollisuuksia jo etukäteen netistä. Väkeä oli tiloihin sopiva määrä, vaikeaa on arvioida eri tapahtumasaleissa vellovia osallistujia. 

"Pakanalliset syysmessut järjestetään Hotelli Rantapuistossa Helsingissä 7-8.10.2023 jo seitsemättä kertaa, syysmessuilta on mahdollista saada tietoa kansanperinteistä, luonnonuskonnoista, pakanallisuuden suuntauksista ja siitä, miten ne tulevat esille nykypäivänä. Tänä vuonna on ennätysmäärä upeita näytteilleasettajia, joiden myyntipöydiltä löydät pakanalliseen henkeen sopivia tuotteita tai voit käydä kokeilemassa erilaisia hoitoja tai ottaa vaikka tarot-tulkinnan. Messuilla on lisäksi erilaisia informatiivisia luentoja, mielenkiintoisia työpajoja sekä mahdollisuus pakana-aiheiseen walk-in tatuointiin tai lävistykseen. Pakanalliset syysmessut tuovat keskellemme suomalaista mytologiaa, wanhan kansan tapoja, haltiaväkeä, tabuja aiheita pakanallisista uskonnoista, iloisia kohtaamisia ja erikoisia löytöjä." Teksti on messujen ilmoituksesta.

Kuuntelin loppuosaa mielenkiintoista luentoa loitsurituaaleista Hekaten salissa, sitten siirryin Manalaan jossa seurasin loppuosaa paneelikeskustelusta joka käsitteli erilaisia uskomusjäejestelmiä ja keskustelemassa oli tapahtuman järjestäjien edustajat. Paneelin jälkeen kuulimme musiikkiesityksen. A lähti katsomaan mitä toisaalla talossa tapahtuu ja minä juotuani kahvikupillisen menin tutkimaan putiikkien tarjontaa ja myös kävin jokaisessa näyte temppelissä. Sain maistiaisen inkiväärijuomaa joka oli tarjouksessa, mutta nenäni alkoi vuotaa maistettuani sitä, olen aika yliherkkä. Ostin mukaani teepaketin kirsikkateetä ja kivan grafiikanlehden sekä palasen Ylämaan kiveä. Juttelin tapaamieni mukavien ihmisten kanssa ja ihmettelin vähän kummallisia pitkiin huppuviittaan pukeutuneita velhoja, jotka osoittautuivat olevan muusikoita. Yksikin oli alastomana viittansa alla ja ihoon oli tatuoitu vihreitä mystisiä kuvioita. Melkein kaikilla oli kummallisia tatuointeja tai meikkejä.

Aika kului kuin siivillä ja sitten oli vielä loppurituaalin aika, jonne taas menin vasta loppuminuuteilla. Tapahtuma oli aika kaupallinen mutta markkinatunnelma oli hyväntahtoista ja mukavaa. Järjestelyt sujuivat mielestäni onnistuneesti. Hotellissa oli myös ravintoloita mutta A halusi ennemmin mennä syömään Itäkeskukseen.

Otimme takit narikasta, olin jättänyt takkini tavalliseen naulakkoon jossa ei ollut valvontaa joten tarkistin ettei takkiin ollut liimattu mitään tai ettei sitä ollut rikottu. Niin siinä kävi että takin miehustaan oli ilmaantunut reikä kuin hiiren purema. Jatkossa selvitän takkini aina valvottuun narikkaan. Osta uusi takki, en osta, kestävän kehityksen ihmisenä kaikki vaatteeni on tarkoitettu käytettäväksi ainakin kymmeneksi vuodeksi ja se pellavatakki on ollut vasta kolmatta vuotta minulla. Pitkää välikausitakkia tarvitaan aika vähän ja olen sen hankkinut lopuksi ikää. Nyt pitää jotenkin se reikä korjata. Ja sitten tullessamme autolle niin mikä siinä liehuikaan tuulilasin pyyhkimeen kiinnitettynä, pitkä kuitti jossa oli pysäköintivirhemaksu eli sakko: pysäköintimerkin huomiotta jättäminen. Siinä sitten kiroiltiin itseksemme sitä sakkolappua, tuli kallis reissu.

Ajelimme Itikseen ja tarkoitus oli käydä Itäkskuksen "Itäisen " puolen sis kebap- baarissa syömässä. Grillibaari jossa joskus ennenkin olemme syöneet oli täynnä, miksi te oikein tulitte tänne? siellä kysyttiin. Lähdimme vikkelään onhan siellä niitä baareja muitakin. ensin eksyimme leivoskahvilaan, se ei nyt ollut tarkoitus vaan halusimme oikeaa ruokaa. Pieni kapea baari löydettiin ja mentiin sinne sisälle. Salem Aleikum sanoi vastaantulija. Aleikum Salaam siihen kuuluu vastata. Olemme lähdössä syksyn kuluess matkalle ja saimme nyt vähän esimakua etelän tunnelmista. Tilasimme ruokaa ja otimme teetä ja vettä ruokaluomaksi. A: söi jotain miekkassa paistettua jauhelihaa ja riisiä, minä tilasin yhden kanavartaan, se tuotiin pöytään lisukkeena salaattia, ohutleipää ja keitettyä punajuurta ja tuoretta persiljaa. Sitten sisälle asteli pari kolme nuorta miestä jotka huusivat kuin syötävät ja pelästyin heitä niin että kuin vanne kiristyö rintani ympärille ja sydämeni alkoi sykkiä puolella teholla ja voi että sydämeen sattui kipeästi. Baarin asiakkaat pelästyivät kun sydämeni hidas syke meni heidän läpi. Pojat pyysivät anteeksi, he vain puhuivat mukana jotain ohjailijaa. Lähdin ulos ja mieheni tuli perässä kun oli syönyt oman annoksensa, odottelin kadun reunssa ja liikuskelin rauhallisesti ja odottelin että sydämeni tasaantuisi. A: lähti hakemaan autoa ja tummahiuksiset miehet alkoi kysellä minulta tuhmia juttuja ja sydämeen sattui entistä enemmän, Sain kaverikseni lähistölle pari lähihoitajaa jotka olivat valmiina auttamaan jos tarvitsen. Huusin siihen että haistapaskasaatana muutaman kerran kun a.kin luuli jo että muka pelleilen. Huomasi hän etten pelleillyt ja mietti että pitäisikö lähteä sairaalaan. Mutta se kiristys rinnassa alkoi huojentua ja kipy sydämessä laantui. 

Kotona menin lepäämään ja lepäilin vielä maanantainkin, olo oli niin voimaton. Nyt tiistaina alkaa jo olla parempi vointi. Minnulle tarjottiin jäsenyyttä erääseen seuraankin, mutta en vielä mennyt. Muistoissa on vielä Kultapuu sekä RuusuRistinValonTiellä, joihin en enää kuulu.

Kuulun edelleen järjestöihin, mutta mikään niistä ei ole tyttörinki. Ja se Marjuska ei ollut muusikko, vaan tuttava Porvoossa kävimme samalla kuntosalilla. Ko.Maaritia kiinnosti millä nimellä minua kutsuttiin nuorena, kerroin että yleensä olin Päivi, asuin nuorena Tampereella nykyään Porvoossa ja hän oli Marjuska.