Lauantaina nähtiin #RYOJAIKEDA ja #PIERROTLUNAIRE Helsingissä

 Viime lauantaina, 7.10.23, olin varannut lipun Ateneumin teatterin Pierrot Lunaire-esitykseen(linkki).

Minua kiinnosti esitys, sen musiikki ja 1912- luvun tunnelmaesityksessä. Mieheni A ei ollut niin kiinnostunut 

commedia del arte mutta hän ehdotti jos kävisimme Amos Rexissä jossa esitetään japanilaisen Ryoja Ikedan teosnäytös. Yhdistimme nämä niin, että käymme ensin Amos Rexissä, sitten käymme syömässä ja hän menee Kiasmaan jossa olen jo käynyt ja minä sitten Ateneumin teatteriin, ja sen jälkeen tapaamme Kiasmalla. Pääkaupunkimme Helsingin keskusta on eräänlainen taidemekka kaikkine taidemuseoineen.

Laitoin päälle uuden luunvärisen pitsiröyhelöpuseron, mustan kapean hameen ja punotun vyö sekä nude kangasavokkaat. Meillä on kummallakin Museokortit. 

Ensin tutustuimme Ryoja Ikedan näyttelyyn Amos Rex-museon alakerrassa maan alla. Mustien verhojen takana avautui uusi maailma, jossa hehkuvat, välkkyvät, värikkäät kuviot seurasivat toisiaan isoilla näytöillä mystisen musiikin säestäminä. Olin aivan mykistynyt valtavien näyttöjen täyttämissä saleissä. Toisessa jättinäytöllä kuvattiin aurinkoa ja toisessa kuuta. Ja oli lukuisia pienempiä isoja näyttöjä kertomassa taiteen keinoilla mihin kaikkeen ihmisen kehittämä keinoäly pystyy. Tajuntaa räjäyttävä näyttely muistutti mieleen digitekniikan alkuajat jolloin digikameraan sai talletettua muutaman kuvan ja ne vielä aiemmat tietokoneet jotka saattoivat täyttää isoja halleja. Kaikesta grafiikasta ja väreistä ja näytöistä ja musiikista oli koottu vaikuttava kokonaisuus. Ajattelin ensin ettei se mitään taidetta voi olla vaan jonkinlaista insinööritaitoa, mutta nähtyäni esityksen oli haltioitunut median mahdollisuuksista taiteena. Mediataide (linkki)– Wikipedia on oma taiteenlajinsa. Mitä mediataide on(linkki) Lumoutuneena katselimme räsähtelevää aurinkoa ja kelmeää kuuta seinän toisella puolella. Väkeä oli paljon mutta sekaan sopii hyvin, lippuja piti jonottaa viisi minuuttia oven ulkopuolella. Ei ollut turhaa, Voimme havaita miten paljon mittauksiin kehitettyä grafiikkaa ja kuvantamista katselee asiaan perehtymätönkin kauniina kuvioina ja kuvina. Suositelen käymään katsomassa lastenkin kanssa. Näyttelyn keskellä aika ikäänkuin pysähtyy kun joutuu kuvien lumoihin.

Amos Rexiltä lähdimme sitten ensin syömään. A: tiesi hyväs sushipaikan lähellä Ateneumia vastapäätä olevan korttelin sisäpihalla Santa FE:tä vastapäätä. Saimme käteen lautaset maksettuamme ruuan, ja kasasimme buffetista erialisia sushi-paloja ja vihreää krassisosetta, sekä kiinalaista ruokaa, ja lämmintä keitta (se otettiin tietenkin kulhoon). Pöydässä oli soijakastiketta, sai syödä perinteisillä syömäpuikoilla tai vanhanaikaisesti veitsellä ja haarukalla. Ruuan kanssa tarjolla oli vettä, teetä ja kahvia. Saattoi olla muutakin. Ruoka oli hyvää, sain seurata kuinka kokki valmisti sushipaloja. 

Ravintolasta poistuttua lähdimme tilapäisesti omille teillemme. Astelin Ateneumiin sisälle, jätin takkini narikkaan ja kävin hakemassa kassalta lipun, joka toimi teatterilippuna ja johon kuuluu myös pääsy näyttelyihin. Olin ajoissa ja käytin ajan kierrellen tauluja katselemassa saleissa. 

Auditoriossa joka toimi teatterina, oli puolillaan kstsojia. Ilmassa oli jännitystä koske an tiennyt mitä tuleman pitää. Näyttämölle tuli muusikoita, kamariorkesteri ja myös sopraanosolisti. Esitys oli saksankielinen ja seinälle heijastettiin tarinan sekä saksankielinen versio että suomennos, Teksti oli selkeästi luettavissa. Muusikoille oli maalattu klownin naamat, muuten he olivat omissa vaatteissaan.

Esityksen puhelaulu oli jännittävää kuultavaa ja solisti loi kelmeän kalpean kuutamoisen tunnelman esitykseen. Mielessäni siirryin meren rannalle kuutamoon kun suljin silmäni ja näin kuinka Pierrot(linkki) -nukke souteli kuutamossa kuunsäde airona ei minnekään viime vuosisadan musiikin tunnelmissa. Pidin esityksestä. Toinen esitys on vielä 14.10.

Pierrot (linkki) , nuorena kävin Italian matkalla, tavallisella turistimatkalla, siihen aikaan oli edullisia "naispaikkoja" viettämässä kaksi syksyistä lomaviikkoa Rimini-Riccionen rannalla. Kävin aikani kuluksi järjastetyillä retkellä. Eräällä bussi retkistä poikkesimme vanhaan keskiaikaiseen muurien ympäröimään kaupunkiin. Saimme kierrellä kaupungilla, minulle jäi aikaa ja lähdin kävelemääm muurin reunaa. Aika muuttui virtaavaksi vedeksi ja en löytänyt toista porttia josta olin aikonut päästä takaisin muurien sisäpuolelle mutta löysin pienen puodin jossa myytiin Pierrot-nukkeja. Ostin yhden, sillä oli silkkinen puku, posliininen pää ja vartalo, kädet ja jalat, sen sai laitettua istumaan hyllyn reunalle. Sitetn lähdin palaamaan takaisin muurin reunaa ja siellä odotteli bussi täynnä huolestuneita  kanssamatkustajia ja lähdimme liikkeelle heti kun pääsin bussiin. Oma Pierrotini on jossain muutossa hajonnut ja kadommut, mistä saisin uuden? 

Lähdin Ateneumista, ulkona velloi syysmyrsky ja se riepotteli esineitä mukanaan. Satoi. Esitys kesti tunnin. Miehelläni ja minulla oli treffit Kiasmalla ja sieltä lähdimme kotiin kyllästettynä taiteella ja vatsat täynnä sushista.

Amos Rexin luolamaiset tilat täyttää räjähdyksenomainen paljous, pelkistetty viivapiirrosestetiikka, ääni ja äänettömyys, Amos Rexin arkkitehtuurin innostama näyttely koostuu viidestä installaatiosta, jotka käsittelevät maailmankaikkeuden näkymättömiä ulottuvuuksia ja haastavat havainnon rajoja. Viiden installaation joukossa nähdään kaksi uutta teosta, joiden lähtökohtana on ollut RYOJA IKEDAn välitön kokemus maanalaisesta museostamme. Pimeys, sykkivä valo ja pimenevät kuvaruudut.

Ateneumin teatterissa esitettiin Pierrot Lunaire, Vuonna 1912 sävelletty teos oli berliiniläisen näyttelijän Albertine Zehmen tilaus ja siinä yhdistyvät aikansa moderni sävelkieli, kabaree ja commedia dell’arte. Konsertin ohjelmassa kuullaan lisäksi teokset Alessandro Scarlattilta ja Maurice Ravelilta, jotka täydentävät ja pehmentävät Arnold Shönbergin Pierrot lunairen syvää mutta usein kieroutunutta maailmaa. 

Tuuli Lindeberg, sopraano 
Henriikka Teerikangas, kapellimestari 
Johanna Kärkkäinen, huilu 
Tal Gottdiner, klarinetti
Valerie Lassfolk, viulu 

Valerie Lassfolk, alttoviulu 
Jarkko Launonen, sello 
Minttu Siitonen, piano